Koskaan ei ole liian myöhäistä

"Tämän viikon blogi on suunnattu erityisesti uusia työhaasteita etsiville ja itsensä kehittämisestä kiinnostuneille."

Koskaan ei ole liian myöhäistä

Epämukavuusalue. Siinä se rakastettu ja vihattu sana on. On ihmisiä jotka ylittävät epämukavuusalueensa rajat juomalla aamulla erilaista teetä, ja on ihmisiä jotka heittävät itsensä villisioille vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Jotkut meistä analysoivat riskit ja mahdollisuudet jopa hammaslääkäriä valitessaan, kun taas osa jättää itsensä tietoisesti kohtalon käsiin, sokeasti luottaen hyvään tuuriin ja itseensä. Myös Hollywood rakastaa ihmisten tuuppaamista katastrofaalisiin tilanteisiin: kokematon Eivor joutuu esiintymään tuhatpäiselle yleisölle kylmiltään ja kuin ihmeen kaupalla esityksestä muodostuu jättimenestys joka mullistaa henkilön koko elämän. Tarinankertojat ovatkin mielestäni hoksanneet sen kaikkein oleellisimman onnistumisen ja kehittymisen vaiheista: keskinkertaisesta voi tehdä supersankarin pienen koettelemuksen ja paineen alla.

Itse muistan erään illan nuorena tyttönä, kun aloin tekemään töitä koulun ohella.  Tulin ensimmäiseen työvuoroon keräämään laseja yökerhon pöydiltä mutta henkilöstövajeen takia minut laitettiin tiskille myymään juomaa. En ollut ikinä koskenut kassakoneeseen enkä neljän sentin viinamittaan – saatikka että olisin tiennyt mitä Gintoniciin laitetaan. Yökerho oli juuri avattu ja pullisteli väkeä, ei opastusta – ainoastaan sadan kilometrin pituiselta tuntuva jono vaatimassa palvelua. Eräs minua vanhempi nainen katseli hätääni ja sanoi: ”teeskentelet vain osaavasi ja hymyilet, loppuillasta sinä osaat jo kaiken”. Tein työtä käskettyä ja työvuoron päätteeksi leijailin kotiin täynnä uudenlaista itsevarmuutta ja intoa. Sillä ohjeella on nyt menty eteenpäin seuraavat 12 vuotta ja edelleen se on paras elämänohje minkä olen koskaan saanut.

Itsensä kehittäminen ei tule kaikille luonnostaan. Harva haluaa suin päin hypätä syvään päähän, kun uiminen lämpimässä lastenaltaassa on niin mukavaa. Se on ymmärrettävää. Siksi on mielestäni hyvä aloittaa oman rohkeutensa kehittäminen pienistä asioista, vaikka näistä:

1. Kysy esimieheltäsi, kollegaltasi tai ystävältäsi henkilökohtaista, rehellistä mielipidettä omasta osaamisestasi ja kenties piilevästä potentiaalista josta sinä et itse ole vielä löytänyt. Uskalla kysyä myös sitä, missä olet heikoimmillasi.

 2. Tee joka päivä jokin konkreettinen asia, minkä koet vastenmieliseksi mutta jonka tiedät olevan sinulle hyväksi. Palkkioksi saat tunteen, että sinä pystyt tekemään asioita, jos vain päätät.

3. Tee Dream Board eli ”unelmakartta”. Kuulostaa pelleilyltä, mutta ei ole sitä. Raavaatkin miehet unelmoivat jostakin. Ei sen tarvitse olla kummempaa kuin uusi tikkataulu ja puoli tuntia omaa aikaa joka torstai, jos se tekee sinut onnelliseksi. Hanki iso korkkitaulu johon kiinnität kuvia, sanoja, asioita ja vihjeitä siitä mikä tuntuu mukavalta. Keskity konkretiaan ja toimenpiteisiin – unelmat on tehty toteutettaviksi lyhyen maanpäällisen taivalluksemme aikana.

4. Löydä piilevä kyky itsestäsi ja ala kehittämään sitä. Avopuolisoni keksi että hänellä on hyvä ääni ja meni ääninäyttelykurssille sekä perusti toiminimen. Nyt hänellä on monta tyytyväistä asiakasta ja mukava sivubisnes. Meillä kaikilla on sellaisia ominaisuuksia, joista on hyötyä joko itselle tai jollekin toiselle.

5. Opettele jokin täysin uusi taito. Lataa kännykkääsi sovellus jonka avulla pystyt opettelemaan koodaamista tai vaikka venäjän kieltä. Saat uudesta taidosta hyvän lisän CV:een.

6. Hae inspiraatiota ja rohkeutta muista ihmisistä. Katso esimerkiksi jokin seuraavista elokuvista: Forrest Gump, Million Dollar Baby, Good Will Hunting tai Never Give Up. Lue Tim Ferrisin ”Four Hour Workweek” –kirja ja ymmärrä että tulevaisuutesi on täysin omissa käsissäsi tietyillä toimenpiteillä. On keinoja joista sinä et vielä tiedä – etsi ne.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta ja tehdä asiat paremmin. Elämme sikäli armollisessa maailmassa, että meillä on ulottuvillamme menestyksekkään elämän avaintekijät. Tuttavapiirissäni on eräs naishenkilö, joka päätti eräänä aamuna opiskella eläinlääkäriksi. Hänellä ei ollut ylioppilastutkintoa ja ikääkin oli reilut 30 – ei mikään paras mahdollinen lähtötilanne.  Hän suoritti lukion iltaopiskeluna ja aloitti eläinlääkiksen pääsykokeisiin valmistautumisen – haki kolme vuotta peräkkäin kouluun siinä onnistumatta. Neljäntenä vuotena hän kokeili vielä ja pääsi sisään! Tuskinpa kenelläkään tässä maailmassa on yhtä suurta opiskelumotivaatiota kuin hänellä nyt. Kerta kaikkiaan upea esimerkki tahdonvoimasta ja itseluottamuksesta.

Olisi hienoa jos me kaikki muistaisimme, että voimme kehittyä työssämme ja henkilökohtaisessa elämässämme paljon pidemmälle kuin uskomme.  En väitä, että kaikkien tarvitsee havitella jotain muuta kuin sen hetkellistä todellisuutta – mutta jos olet tyytymätön, tee muutos. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta kierrosta.

Päivi Virtaniemi