"Tämän viikon blogi on suunnattu erityisesti uusia työhaasteita etsiville ja itsensä kehittämisestä kiinnostuneille."
Koskaan ei ole liian myöhäistä
Epämukavuusalue. Siinä se rakastettu ja vihattu sana
on. On ihmisiä jotka ylittävät epämukavuusalueensa rajat juomalla aamulla
erilaista teetä, ja on ihmisiä jotka heittävät itsensä villisioille vailla
minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Jotkut meistä analysoivat riskit ja
mahdollisuudet jopa hammaslääkäriä valitessaan, kun taas osa jättää itsensä
tietoisesti kohtalon käsiin, sokeasti luottaen hyvään tuuriin ja itseensä. Myös
Hollywood rakastaa ihmisten tuuppaamista katastrofaalisiin tilanteisiin: kokematon
Eivor joutuu esiintymään tuhatpäiselle yleisölle kylmiltään ja kuin ihmeen
kaupalla esityksestä muodostuu jättimenestys joka mullistaa henkilön koko elämän.
Tarinankertojat ovatkin mielestäni hoksanneet sen kaikkein oleellisimman onnistumisen
ja kehittymisen vaiheista:
keskinkertaisesta voi tehdä supersankarin pienen koettelemuksen ja paineen
alla.
Itse muistan
erään illan nuorena tyttönä, kun aloin tekemään töitä koulun ohella. Tulin ensimmäiseen työvuoroon keräämään
laseja yökerhon pöydiltä mutta henkilöstövajeen takia minut laitettiin tiskille
myymään juomaa. En ollut ikinä koskenut kassakoneeseen enkä neljän sentin
viinamittaan – saatikka että olisin tiennyt mitä Gintoniciin laitetaan. Yökerho
oli juuri avattu ja pullisteli väkeä, ei opastusta – ainoastaan sadan
kilometrin pituiselta tuntuva jono vaatimassa palvelua. Eräs minua vanhempi
nainen katseli hätääni ja sanoi: ”teeskentelet
vain osaavasi ja hymyilet, loppuillasta sinä osaat jo kaiken”. Tein työtä
käskettyä ja työvuoron päätteeksi leijailin kotiin täynnä uudenlaista
itsevarmuutta ja intoa. Sillä ohjeella on nyt menty eteenpäin seuraavat 12
vuotta ja edelleen se on paras elämänohje minkä olen koskaan saanut.
Itsensä
kehittäminen ei tule kaikille luonnostaan. Harva haluaa suin päin hypätä syvään
päähän, kun uiminen lämpimässä lastenaltaassa on niin mukavaa. Se on
ymmärrettävää. Siksi on mielestäni hyvä aloittaa oman rohkeutensa kehittäminen
pienistä asioista, vaikka näistä:
1. Kysy esimieheltäsi, kollegaltasi tai
ystävältäsi henkilökohtaista, rehellistä mielipidettä omasta osaamisestasi ja kenties piilevästä potentiaalista
josta sinä et itse ole vielä löytänyt. Uskalla
kysyä myös sitä, missä olet heikoimmillasi.
2. Tee joka päivä jokin konkreettinen asia,
minkä koet vastenmieliseksi mutta jonka tiedät olevan sinulle hyväksi. Palkkioksi saat tunteen, että sinä
pystyt tekemään asioita, jos vain päätät.
3. Tee Dream Board eli ”unelmakartta”. Kuulostaa pelleilyltä, mutta ei ole sitä. Raavaatkin miehet unelmoivat jostakin. Ei sen tarvitse olla kummempaa kuin uusi tikkataulu ja puoli tuntia omaa aikaa joka torstai, jos se tekee sinut onnelliseksi. Hanki iso korkkitaulu johon kiinnität kuvia, sanoja, asioita ja vihjeitä siitä mikä tuntuu mukavalta. Keskity konkretiaan ja toimenpiteisiin – unelmat on tehty toteutettaviksi lyhyen maanpäällisen taivalluksemme aikana.
4. Löydä piilevä kyky itsestäsi ja ala kehittämään sitä. Avopuolisoni keksi että hänellä on hyvä ääni ja meni ääninäyttelykurssille sekä perusti toiminimen. Nyt hänellä on monta tyytyväistä asiakasta ja mukava sivubisnes. Meillä kaikilla on sellaisia ominaisuuksia, joista on hyötyä joko itselle tai jollekin toiselle.
5. Opettele jokin täysin uusi taito. Lataa kännykkääsi sovellus jonka avulla pystyt opettelemaan koodaamista tai vaikka venäjän kieltä. Saat uudesta taidosta hyvän lisän CV:een.
6. Hae inspiraatiota ja rohkeutta muista ihmisistä. Katso esimerkiksi jokin seuraavista elokuvista: Forrest Gump, Million Dollar Baby, Good Will Hunting tai Never Give Up. Lue Tim Ferrisin ”Four Hour Workweek” –kirja ja ymmärrä että tulevaisuutesi on täysin omissa käsissäsi tietyillä toimenpiteillä. On keinoja joista sinä et vielä tiedä – etsi ne.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa
alusta ja tehdä asiat paremmin. Elämme sikäli armollisessa maailmassa, että meillä on
ulottuvillamme menestyksekkään elämän avaintekijät. Tuttavapiirissäni on eräs
naishenkilö, joka päätti eräänä aamuna opiskella eläinlääkäriksi. Hänellä ei
ollut ylioppilastutkintoa ja ikääkin oli reilut 30 – ei mikään paras
mahdollinen lähtötilanne. Hän suoritti
lukion iltaopiskeluna ja aloitti eläinlääkiksen pääsykokeisiin valmistautumisen
– haki kolme vuotta peräkkäin kouluun siinä onnistumatta. Neljäntenä vuotena
hän kokeili vielä ja pääsi sisään! Tuskinpa kenelläkään tässä maailmassa on
yhtä suurta opiskelumotivaatiota kuin hänellä nyt. Kerta kaikkiaan upea
esimerkki tahdonvoimasta ja itseluottamuksesta.
Olisi hienoa
jos me kaikki muistaisimme, että voimme kehittyä työssämme ja
henkilökohtaisessa elämässämme paljon pidemmälle kuin uskomme. En väitä, että kaikkien tarvitsee havitella
jotain muuta kuin sen hetkellistä todellisuutta – mutta jos olet tyytymätön,
tee muutos. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta kierrosta.
Päivi Virtaniemi